Paluu rutiineihin

Tuuli Kalliainen

Palasin töihin eilen maanantaina parin viikon loman jälkeen. Lomalla ehdin tehdä kaikenlaista mukavaa ja virkistävää, kuten käydä festareilla ja ystävän häissä sekä nähdä ystäviä ja sukulaisia. Toki pari lisälomapäivää olisi vielä maistunut, mutta palasin kuitenkin hyvillä mielin takaisin työn pariin.

Joillekin lomalta paluu voi aiheuttaa vaikeitakin oireita, kuten stressiä, unettomuutta, masennusta ja ahdistusta*. Lomalla ollessa ei tule monestikaan noudatettua arkirutiineja ja nukkuminen ja syöminen voivat olla epäsäännöllisiä. Rutiinien puute lomalla voi vaikeuttaa lomalta töihin paluuta ja aiheuttaa edellä mainittuja oireita.

Rutiinit pitävät yllä turvallisuuden ja pysyvyyden tunnetta, minkä takia jonkinlaiset rutiinit olisi hyvä olla jokaisella. Kaikki voivat varmasti allekirjoittaa sen, että hyvien yöunien, säännöllisen liikunnan sekä terveellisen ja ravitsevan ruuan myötä olo tuntuu paremmalta. Rutiinit voivat myös helpottaa sekä heräämistä aamuisin että iltaisin unen saamista.

Joskus on kuitenkin hyvä ottaa rennommin ja antaa itselleen hieman armoa esimerkiksi terveellisten elämäntapojen suhteen. Silloin tällöin herkuttelu ja ystävän kanssa yömyöhään asti juttelu tekevät mielelle hyvää. Rutiinista poikkeamiset toimivat arjen piristysruiskeina.

Olen palannut loman jälkeen takaisin omiin arkirutiineihini. On ihanaa nähdä tuttuja kasvoja palveluasemalla, sillä monien arkirutiineihin kuuluu asemalla käyminen. Täällä ei kenenkään tarvitse olla yksin ja aika kuluu vaikkapa palapelin parissa puuhastellen.

*https://www.terveystalo.com/fi/Ajankohtaista/Artikkelit/Lomaltapaluu-voi-aiheuttaa-jopa-vakavia-stressin-oireita-/

Mainokset

Taikasulka 1

Musta korppi peseytyy joella erämaassa. Korppi levittelee siipiään ja pöyhii höyheniään, huolellisesti, tarkistaen kaikki sulat. Korppi valmistautuu tärkeälle lennolle, hän tietää tämän päivän tärkeän tehtävän. Hetken kuluttua korppi on valmis.

Hän levittää siipensä ja nousee lentoon. Keskikesän Aurinko loistaa valoaan ja lämpöään taivaalla, tähän vuoden aikaan myös läpi yön. Aurinko seuraa korpin varmaa lentoa. Hetken kuluttua Aurinko lähettää ylimääräisen ryhmän säteitä ja lämpöä, kuin välähtäen. Tämä on Auringon merkki korpille : ” ole hyvä ja pudota yksi sulka tähän. Sille on  määrätty tarkka paikka ja tehtävä.”. Korppi noudattaa Auringon lähettämää ajatusta ja pudottaa sulan. Sitten korppi tekee  kaarroksen taivaalla ja palaa takaisin omiin askareisiinsa.

Pieni tuulen väre kuljettaa sulkaa reitillään maan pinnalle. Sulka laskeutuu tiettyyn, tarkkaan paikkaan, sammaleen päälle. Keskipäivä vaihtuu iltapäivään, iltaan ja pikkuhiljaa valoisaan yöhön. Hetken kuluttua pilven hattaroita ilmestyy taivaalle, tuoden kostean sateen. Pieni korpin sulka sammaleen päällä maassa saa vesikasteen. Pieni sulka menee vielä pienemmäksi, höyhenet painuvat toisiaan vasten, kuin toisiaan lohduttaen.

-Arto-

Videoiden tekoa kauniissa maisemissa

Tuuli Kalliainen

Minut lähetettiin yli viikon kestävälle kansainväliselle Video making for NGO’s -koulutukselle. Koulutus järjestettiin kuvan kauniissa Oivangin maisemissa. Koulutuksessa perehdyttiin videoiden teon maailmaan ja syvennyttiin muun muassa kuvaamiseen, laitteisiin, editointiin, tarinankerrontaan ja käyttöoikeuksiin. Päivittäin tehtiin myös ryhmäytymiseen ja itsereflektioon liittyviä harjoitteita.

Asetin itselleni tavoitteeksi oppia enemmän videoiden teosta ja erityisesti editoinnista. Sen lisäksi tavoitteena oli oppia kommunikoimaan paremmin englanniksi ja saada uusia ystäviä. Mukaan tarttuikin suuri määrä upeita kokemuksia ja roppakaupalla uutta oppia. Viikko oli erittäin intensiivinen ja siinä ehtikin ystävystyä monen ihmisen kanssa.

Kuvaukset klo 23:00 -päivät venähtivät välillä pituutta.
Vierailimme myös Juumassa Myllykoskella
Parin tunnin kuvausten ja päivän editoinnin lopputuloksena syntyi esittelyvideo Hyvän mielen palveluasemasta.

Joutenolon taito

Tuuli Kalliainen

Kotviminen, vitkuttelu, prokrastinaatio, sijaistoiminta… Millä nimellä sinä kutsut asioiden tekemisen välttelyä?

Jos sinulla on vaikeuksia saada asioita aikaan, siihen on apukeinoja. Voit esimerkiksi kirjoittaa muistilapulle tehtävälistoja, joista viivaat yli tehdyt tehtävät. Näin asiat pysyvät muistissa, eivätkä unohdu tai kummittele mielessä. Pidä listat kuitenkin kohtuullisen lyhyinä, ettet stressaannu liiasta työmäärästä.

Asioita on hyvä saada aikaiseksi, mutta myös jouten olemisen taito on tärkeä. Ollakseen tehokas ihminen tarvitsee myös lepoa ja joutenoloa. Hyviä joutenoloharjoitteita ovat esimerkiksi musiikin tai radion kuuntelu, tai vaihtoehtoisesti näin kesäaikaan luonnon äänien kuuntelu. Venyminen ja vanuminen sohvalla pitkäksi venähtäneiden päiväunien merkeissä on myös erittäin hyvä harjoite.

Lokoisaa viikonloppua!

Surun lintunen

Kaipauksen ja surun sävel soi mielessäni. On niin hiljaista, kun et enää nuku vuoteeni vierellä olevassa vauvansängyssä. Katselen ikkunasta ulos. Yö on pimeä.  Tähdet loistavat. Tunnen rakastavani ja kaipaavani sinua. Tunteelle, jonka sinusta erillään eläminen  herättää ei ole muotoa. Se on hiljaista kipua. Kääriydyn peitteeseeni. 

Olet lähtenyt toiseen perheeseen. Tulevat kasvatusvanhemmat noutivat sinut. Oliko se eilen. En muista. Päiväni ovat järkytyksen tunteen sumentamat. Aamuisin minusta on tuntunut tuskalliselta herätä, kun avatessani silmäni tajuan että et nuku enää vieressäni.

Minun elämäni oli ollut särkynyttä useamman vuoden ajan. Perusluottamukseni elämään oli rikkoutunut psykoosin myötä. Silti halusin saattaa sinut maailmaan. Nyt minun oli otettava vastuu siitä, että sinun elämäsi pääsisi rakentumaan  ja turvallisuuden tunteesi syntymään. 

Menetinkö sinut lopullisesti, mietin, kun olin antanut sinut toisen naisen huolehdittavaksi? Lähdettyäsi, en ymmärtänyt tapahtunutta. Tunsin, että se salaisuus, joka oli väreillyt vuoteesi vierellä, oli minulta sulkeutunut. Sinun lastenvaunusi siirtyivät toiseen kotiin. Siellä sinulla oli vuode. Siellä olivat vaatteesi, lelusi. Siellä oli kotisi. Tiesin, että sinun oli hyvä olla. Kaipasin sinua, koska rakastin. Mutta sittenkin, olinko luopunut sinusta juuri siksi, koska rakastin sinua? Halusin, että elämä kannattelisi sinua särkyneisyydestäni huolimatta.

En ymmärtänyt ensin, mitä lähtemisesi toiseen perheeseen merkitsi. Lähdettyäsi koti tuntui autiolta ja tyhjältä. Minulle jäi vain valokuva sinun ensi kuukausistasi. Tunne, joka minut valtasi oli tyhjyys ja merkityksettömyys. Mietin oliko elämälläni mitään arvoa, kun en äitinä pystynyt antamaan sinulle sitä turvallisuutta, jota kaikista eniten tarvitsit. 

Kevät tuli sinun lähtemisestäsi huolimatta. Aurinko paistoi ja ruoho vihersi. Kuka olisi kertonut minulle, miten surun takaa voi löytää ilon?    Olimme kahden mieheni kanssa. Miten osaisin enää iloita mistään. Tunsin, että kuolema olisi helpompi vaihtoehto kuin jatkuvan häpeän ja syyllisyyden tunteen kanssa eläminen. Musertava häpeä ja syyllisyyden tunne. Siinäkö oli äitiyden tehtäväni, mietin.

Sairaalan vuodeosasto tuntui ainoalta turvalliselta paikalta kohdata suru, jonka sinusta luopuminen minussa herätti. Tapasin siellä kerran vanhan naisen, joka kuullessaan tarinani alkoi väittämään , että olin hyljännyt sinut. Mitä on hylkääminen? Eikö hylkääminen ole sitä, että lapsi jätetään vaille huolenpitoa ja rakkautta? Sinuthan oli annettu toisen naisen käsivarsien kannettavaksi. Olin  sinun biologinen äitisi. Kasvatusäitisi oli sinun vanhempasi. Elämäsi rakentui toisista kasvoista, toisenlaisesta huolenpidosta käsin. Minun äitiyteni oli  särkynyttä. Sille ei ollut olemassa enää muotoa. Se oli muuttunut marginaaliseksi, toissijaiseksi äitiydeksi.  Kun sinulla oli toinen nainen, jota kutsut äidiksi, minä olin ulkopuolella. Minun suruni sija oli piilossa ihmisten katseelta. Sen turvapaikka oli sairaalan vuodeosasto.

Kuljit toisen naisen kanssa kaupungilla. Miten outoa minusta. Puin takin ylleni ja menin ulos. Siellä olivat hiekkalaatikko ja keinut. Ne olivat tyhjiä. Mihin sijoittaisin oman äitiyteni? Se ei sopinut pihamaalle. Se ei sopinut päiväkerhoihin. Neuvola oli viimeisin paikka, minne se olisi voinut  sopia. Eihän minulla ollut lastakaan.

Katsoessani äitiä jonka ympärillä oli lapsia tunsin voimakasta kipua sisälläni ja halun kääntää katseeni pois. Ihmiset itkevät kuolleita rakkaitaan. Minä itkin omaa toissijaisuuttani. Itkin sitä, että en saanut jakaa iloja sinun kanssasi.                          

Huostaanotto mursi minussa myytin äitiyden ihanteesta. Äitiyden kuva  lapsen puolesta uhrautuvana ihanteena särkyi. Elämän jatkuvuuden tunne katkesi. En voinut suuntautua tulevaisuuteen lasten lähtökohdista käsin. Minulle jäi ainoastaan oma elämä.

Lähtemisesi merkitsi minulle kasvuprosessia. Sain äitiyden tehtävän, joka oli luonteeltaan täysin toisenlainen kuin olin mielessäni sen kuvitellut ja ajatellut. Selvitäkseni minun oli luovuttava totutusta tavastani ajatella. Lähtemisesi kyseenalaisti minussa monta mallia. Äitiyden mallin , hyvän ihmisen mallin. Tunsin , että minussa särkyi niin paljon. Kuka meistä on valmis suoralta kädeltä luopumaan totutusta tavastaan ajatella ja uskoa? Tunsin, että mieluiten olisin säilyttänyt perinteiset tapani ajatella , mutta sitä mahdollisuutta ei elämä minulle suonut.

Elämän karu todellisuus oli tarttunut minuun kaksin käsin ja piti otteessaan. Se jätti minulle kaksi asiaa rakkauden mieheeni ja kasvuprosessin.

Sinut adoptoitiin. Jouduin lähtemään täydelliseen luopumisprosessiin sinusta. Se oli keinoni selvitä tilanteesta. Vihan ja suuttumuksen tunteet olivat minussa hyvin pinnalla. Vihasin päätöksen tehneitä viranomaisia. Jokainen uutinen lehdessä joka käsitteli perhettä tai lapsia nostivat vihantunteeni pintaan ja siinä saivat kuulla niin viranomaiset kuin läheisetkin mitä mieltä olin huostaanottokäytännöstä.

Aika kului. Noin vuoden kuluttua lähtemisestäsi lähdin mielenterveyskuntoutujille tarkoitettuun työhönvalmennukseen. Jälkeenpäin olen ajatellut , että se oli kuin pelastusrengas hukkuvalle. Jaksoin työskennellä kuusi tuntia päivässä silkkipainoyrityksessä. Se kohotti omanarvontuntoani.

 Jouduin työstämään vihan tunteitani pitkään. Kahden vuoden kuluttua lähtemisestäsi minusta tuntui kuin vihan tunne olisi saamassa minusta yliotteen. Kävin ankaraa taistelua itseni kanssa. Olin edellisen talven kulkenut maalausryhmässä. Siellä olin pitkästä aikaa kokenut onnellisuutta työskennellessäni. Minulla oli aavistus valosta, kaikesta kauniista ja hyvästä. Samalla tein adoption jälkeistä luopumisprosessia sinusta. Ostin itselleni kaksi kukkaa, jotka symbolisoivat sinua ja veljeäsi. Kukat olivat minulle tieto siitä, että vaikka te ette olleetkaan läsnä olitte silti sydämessäni. Sitä tietoisuutta ei voinut kukaan minulta riistää pois.

Elämäni syvimmän pohjakosketuksen myötä olin löytämässä yhteyden luovuuteeni. Maalaamisen merkitys minulle oli kuin heikko orastava valonsäde. Tunsin voimakasta halua ilmaista kokemuksiani kuvallisesti. Halusin oppia maalaamaan ja piirtämään.

Kaiken sinusta luopumisen pohjavireenä oli suru. Suru siitä menetyksestä, että en saanut toimia vanhempanasi ja kasvattajanasi. Etsin uutta merkitystä elämälleni. Ajattelin, jos äitiys ei ole elämäntehtäväni, niin se on sitten jokin muu. Taiteen merkitys elämässäni kirkastui minulle.

Minun oli tehtävä paljon töitä itseni kanssa ennen kuin ymmärsin, että kaiken kantavana voimana on rakkaus. Rakkaus sinuun ja veljeesi pakottivat minut luopumaan kasvattajan tehtävästäni. Rakkaus pakotti, jotta teillä olisi minun särkyneisyydestäni huolimatta hyvä elämä.

-Susanna Tuuliainen

Paperinarua oikomalla oikenevat ajatuksetkin

Tuuli Kalliainen

Käsillä tekeminen on perinteinen harrastus, jonka suosio on vankka vielä nykypäivänäkin. Käsitöiden teko ja askartelu lievittävät stressiä ja antavat parhaimmillaan virikkeitä jokaiselle aistille. Villasukkaan voi kutoa päivän murheet ja paperinarua oikomalla oikenevat usein ajatuksetkin. Käsillä tekeminen nimittäin vie ajatuksia muualle ja vaatii keskittymistä.

Käsitöitä voi tehdä omaksi iloksi mutta niillä voi myös ilahduttaa muita. Niiden parissa pääsee näkemään omien kättensä jälkeä, oli jälki sitten onnistunutta tai vähän vähemmän onnistunutta. Ohjeita löytyy laidasta laitaan ja työn voi valita sen mukaan, haluaako haastaa itseään, vai kaipaako aivot narikkaan -tyylistä tekemistä television tuijottelun lomassa.

Hyvän mielen palveluasemalla tehdään ahkerasti käsitöitä itselle, lahjaksi ja myyntiin yhdistyksen kannatustuotteeksi. Palveluasemalla käsillä tekemisen sosiaalinen puoli korostuu, sillä yhden pöydän ääressä on mukavaa vaihtaa kuulumisia ja tutustua uusiin ihmisiin. Täällä saa opetella uutta, opastaa toisia ja tehdä asioita oman osaamisen ja jaksamisen mukaan.

Askartelu ja käsityöt ovat usein myös varsinaista väriterapiaa!

Värikästä viikonloppua ja tervetuloa tekemään käsillä palveluasemalle!

Samassa veneessä

Hyvän mielen palveluasemalla kokoustetaan joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina klo 12:00 yhteisökokouksen merkeissä. Yhteisökokoukseen ovat tervetulleita kaikki Hyvän mielen palveluaseman kävijät. Yhteisökokouksessa keskustellaan koko yhteisöä koskevista asioista, yhteisön säännöistä ja toiminnasta. Kokouksissa myös tiedotetaan ajankohtaisista asioista, kuten tulevista tapahtumista.

Yhteisökokouksessa selvitellään ongelmia, ristiriitatilanteita, asiaan liittyviä periaatteellisiakin kysymyksiä, neuvotellaan, suunnitellaan, tehdään ratkaisu-, muutos- ja parannusehdotuksia tai kompromisseja. Ehdotuksia ja kannanottoja on joskus useitakin, jolloin kannatus ja mahdollinen äänestys ratkaisevat valinnan.

Yhteisökokoukseen osallistuminen ei ole pakollista, mutta toivottavaa. Kokousten aiheet nousevat osittain ajankohtaisista ja tulevista tapahtumista ja toiminnasta. Kokouksessa käsiteltävien asioiden esityslista on palveluaseman ilmoitustaululla, johon jokainen yhteisön jäsen voi kirjoittaa asioita, joita hän haluaa käsiteltävän yhteisökokouksessa. Kokouksesta tehdään pöytäkirja. Ja jos jäsen on estynyt osallistumasta kokoukseen, hän voi tarkistaa asioita yhteisökokouksen pöytäkirjasta.

Yhteisökokouksessa voi tulla paljon asiasta poikkeamisia ja sivupolkujakin. Ja koska vuorovaikutustaidot ovat keskeisellä sijalla mielenterveysyhdistys-toiminnassa, niin samalla kehitämme vuorovaikutustaitojamme ja luomme hyvää pohjaa työskentelyyn ja koko yhteisön yhteisen ymmärryksen tuottamiseen. Opimme keskustelemaan, kuuntelemaan ja tekemään ratkaisuja sekä yhteisiä päätöksiä. Näin voimme myös nauttia yhdessä tekemisestä ja yhteisistä kokemuksista. Yhteisökokouksissa oppii myös kokouskäyttäytymistä.

Tavoitteena on hyvä henki, rauhallinen fiilis ja toisten huomioiminen. Kokouksiin osallistumalla opit monipuolisia taitoja ja pääset vaikuttamaan oman yhteisösi toimintaan!